Riistetyt: Biography: Brazilian Tour 2001

Brazilian -tour 2001 (Piitse, Toinen Vaihtoehto #147)	Biography

EI SITÄ IHAN TAMPERELAISENA TAJUA...
Nappi:	Brasiliasta on 2000 syksystä asti eri ihmiset ottaneet yhteyttä ja, että me tultaisiin sinne. Fabio (Sick Terror, Ulster, Usina de Sangue Records...), joka on mun vanhan Brasilian tutun ystävä, otti yhteyttä huhtikuussa 2001 ja heitti sellasen ehdotuksen, että sen pystyi ottamaan todesta. Me oltiin ensimmäinen bändi, minkä se sinne toi. Siinä sitten meilailtiin, lyötiin lukkoon aikatauluja ja maksujärjestelyjen kanssa painiskeltiin aikamme. Sitten kun lähettivät lippurahat niin vasta alkoi tuntua, että nyt ollaan menossa. Se oli aikamoista vääntämistä... ihan siitä mitä tuodaan mukana ja mitä ne lainaa sieltä ja tämmöstä.
Vege:	Meillä ei sitten ollut mukana paljon mitään, särkijät...
Nappi:	No, kun sitä pelättiin että kun ollaan menossa turisteina, miten siellä ymmärretään, jos meillä on kauheet kitaravehkeet mukana... että ollaanko me sitten niin turistin oloisia. Sitten kun sinne mentiin niin en mä ainakaan joutunut sanomaan yhtään mitään kenellekään lentoasemalla. Kamat vaan haettiin, passit tarkastettiin ja se oli siinä.
Lazze:	... oli se sillai vähän liikaa peloteltu homma. Meille kerrottiin kaikkea kuinka vaikea on päästä maahan ja rahaa pitäis olla vähintään 200 dollaria ja luottokortti. Muuten ei pääse turistina maahan, mutta ei siellä kukaan mitään kysynyt.
Nappi:	Oltiin kuitenkin selvin päin. En tiedä kuinka vaikeata se olis ollut, jos oltaisi oltu ihan sekaisin. Siellä oli sitten Sao Paulon lentokentällä Fabio ja Borella (Ulster, FDS) vastassa ja hyvä olikin. Ei sieltä kyllä olisi mihinkään osannut omin päin mennä. Se on niin mahdottoman kokoinen paikka, ettei sitä ihan tamperelaisena tajua. Ensimmäinen kulttuurishokki oli se, että aina halattiin, oli mies tai nainen, mutta naiselle sitten vielä suukko poskelle. Ensi alkuun se vähän hämäsi. Mehän käytiin Fabion mutsin luona syömässä, sitäkin piti heti halata ja suukotella.
Vege:	Sao Paulon alueella ja osavaltiossa oli kolmea vajaa kaikki keikat. Itse Sao Paulossa oli kaksi keikkaa, eka ja toiseks viimeinen. Sehän on sellainen helvetin iso kombinaatio monesta eri kaupungista. 20 isoa kaupunkia ja parikymmentä miljoona ihmistä.
Nappi:	Me ajettiin semmoinen 1500-2000 km aivan etelään. Kun me mentiin niin ensimmäinen keikka soitettiin Sao Paulossa ja seuraavana aamuna aikaisin lähettiin päräyttään 500 km Curitibaan. Siellä soitettiin Sick Terrorin, Colligeren ja Anoes de Jardimin kanssa. Sitten ajettiin 1000 km aivan etelään Porto Alegreen ja sieltä tultiin takasin päin Guaramirimiin.
Lazze:	Ricardon, Armagedomin rumpalin, autolla me kierrettiin. Ricardo ajoi koko ajan, koko reissun.
Nappi:	Kyllähän tuolla Brasiliassa on muissakin isoissa kaupungeissa aikamoinen scene, mutta siellä on sitten just sitä, että esimerkiksi Riosta jotkut ei tykännyt yhtään.
Vege:	Joku taas puhui, että Rio on helvetin hyvä paikka ja siellä on hyvä scene.
Nappi:	...ja sitten kun nämä välimatkat olisi ollut niin hemmetin pitkiä.
Lazze:	Se oli ihan ihmettä kanssa, että kun oli kauhea kusihätä autossa ja mentiin Sao Paulon osavaltiosta ulos niin ei voinut pysähtyä kuselle tien viereen.
Nappi:	Kun mentiin sen osavaltion ulkopuolelle ja auto oli sieltä niin nämä tyypit oli tosi varpaillaan, kun toisen osavaltion poliisit saattaa pysäyttää ihan vaan huvikseen ja rahastaa ihan turhasta. Se meininki oli vähän erilaista niissä eri osavaltioissa, niiden rajoilla oli tullitkin. Aina tällaisella tulliasemalla käskettiin olemaan selvän näköinen ja pitämään pullot piilossa. Käytiin me kuitenkin Sao Paulon lisäksi kolmessa muussa osavaltiossa.
Lazze:	Keikat meni yleisesti joka tapauksessa hyvin, se oli niinku kuitenkin se pääasia. Yksi huonompi keikka oli Porto Alegressa. Mä en ensinnäkään kuullut mitään muuta kun virvelin ja bassarin. Mulla oli se flunssa ja korvat lukossa, periaatteessa mä lauloin ihan mitä sattu, en tiennyt missä tulee kertosäkeet ja mä vedin ihan...
Nappi:	Mä en kuullut mitään ja se tuntui menevän ihan vituilleen...
Lazze:	Siinä tuli sellanen, että voi vittu, tänne asti tullaan tekemään tällänen keikka ja kaikki tulee kuitenkin kehuun, loistava keikka...
Nappi:	Oli kyllä hölmön tuntuista, kun tuntee tehneensä maailman huonoimman työn ja porukka diggas. Hävetti kun en kerinnyt juttelemaan sen keikan järkkääjän, Renanin, kanssa juuri ollenkaan. Mehän ollaan kirjoiteltu toistemme kanssa jo vuosia.
Lazze:	Se oli hauska paikka sellanen farmi, missä soitettiin Guaramirimissä. Siellä oli pari heppua, jotka tuli selittään, että ne on 900 kilsaa liftannut, mutta niillä ei ole rahaa lippuun. Yhellä niistä oli ilmeisesti jalka poikki, sillä tuli sellaiset pultit läpitte jalasta ja oli varmaan ollut lysti reissu. Pääsi ne sitten meidän mukana sinne sisään. Siellä farmilla, kun heräili ja lähti kuselle niin kakadut huusi. Se paikka oli sellanen, ettei siellä ollut mitään asutusta lähellä, amerikkalaisia joulukatuja keskellä viidakkoa.
Nappi:	Siellä alkoi joulun vietto jo siinä joulukuun alussa.

LAHJUKSIEN MUKAAN PELATAAN...
Nappi:	Mun mielestä punkit, ainakin Fabio ja nämä, oli aika varakkaista perheistä lähtöisin. Niiden talot oli isoja, kaksi kerroksisia ja todella siistejä.
Lazze:	Siellä on kyllä aika rankka se luokkaero-systeemi.
Vege:	Jos oot työtön ja köyhä niin sitten et kyllä todellakaan lähde yhtään mihinkään, eikä ole varaa ostaa yhtään mitään, sosiaaliavustuksia ei ole.
Lazze:	Sao Paulosta ajoi 15 minuuttia niin tuli ne hökkelikylät, todella rankan näköistä.
Nappi:	...ja niitä oli useammassa paikassa siellä, oli isoja ja pienempiä. Yleensä ne oli siellä moottoriteitten varsilla. Lautamajoja ja lekaharkoista väännettyjä... kaikesta mitä romua jostain löytyy.
Lazze:	Panda, joka oli roudarina/rumpuexperttinä siellä etelässä, asui siellä hökkelikylässä. Borellan kanssa kun puhuttiin siellä niin se sanoi, että se heikko homma siellä on, että USA omistaa osan poliitikoista, jotka taas myy koko ajan sitä sademetsää. Raha ei tule kansalle vaan se jää sitten näille henkilöille. Se on sellainen korruptio-homma. Poliittinen elin on niin pahasti korruptoitunut.
Nappi:	...ja yks tyyppi selitti, että jalkapallo on sitten sen takia halpaa käydä kattomassa, että ihmiset saadaan pidettyä aisoissa, ettei ne ala kapinoimaan. Vähän niin kuin leipää ja sirkushuveja ilman leipää.
Lazze:	Futiksessa sama juttu, täysin lahjuksien mukaan pelataan. Se on futiksessa, poliittisessa elämässä ja joka paikassa se korruptio.
Nappi:	Poliisista sanottiin, että älkää sitten vaan kysykö niiltä edes tietä, eikä mitään. Siinä on helposti ase päässä tai sitten ne ottaa kaikki rahat.
Lazze:	Poliisilla on todellinen viha suhde punkkeihin. Sitä huhua siellä liikkui, että viedään johonkin - ammutaan ja jätetään sinne. Yks sellainen tapaus me nähtiin, kun joku oli ajanut mopolla vähän väärin ja siellä se makasi haulikko päässä ja toinen osoitti käsitykillä. Ei kannata kuulemma sanoa mitään, jos tulee ongelmaa kyttien kanssa niin siinä on sitten parempi olla hiljaa.
Nappi:	Siitäkin on niin lyhyt aika, kun siellä oli sotilashallinto. Ne kodit missä me käytiin oli tosi äveriään oloisia. Keikoilla oli sitten niitäkin tyyppejä, jotka oli ns. anarkisti-punkkeja, jotka oli tosiaan rähjäisen näköistä sakkia... Vähän niinku jotain katulapsia, kun ne tuli jutteleen. Niillä ei tosiaan ollut mitään varaa mihinkään.
Lazze:	Perttukin makseli jotain tyyppejä meidän keikoille ja siellä oli aika paljon ulkopuolella sellaista porukkaa, ettei niillä ollut varaa ostaa lippuja. Se siellä oli helvetin negatiivista, että siellä Sao Palon keskustassa oli todella varakkaan näköistä puku- ja salkkuporukkaa ja siitä kun ajeli muualle niin kyllä alkoi oleen niin surkeen näköistä. Ihmiset kuljetteli tavaraa hevospeleillä, jos semmoisiakaan oli.
Nappi:	Meidän keikoista ei kyllä pyydetty mitään hirveitä, jonku GBH:n keikat oli maksanut 3-4 kertaa enemmän. Nehän soitti siellä vaan kaksi keikkaa ja ainoastaan Sao Paulossa, Hangarissa ja sitten jossain ihan helvetillisessä messuhallissa.
Lazze:	Yleensä ulkomaiset bändit tekee vaan pari keikkaa, mutta toi kiertäminenkin oli tosi hyvä, että pääsi vähän pyöriin siellä ja näki muutakin kun sen keskustan. Näki sademetsää ja banaanipuita, apinoita ei näkynyt.
Nappi:	Eikä krotiilejä. Perttukaan ei päässyt viidakkoon. Mä sentään söin banaania vaikka olen sille allerginen.

DK OLI JOO, ILMAN JELLOO...
Nappi:	Niin meillä piti olla sen Guaramirimin keikan jälkeisenä päivänä joku radio-show, mutta luojan kiitos se peruuntui. Olisi pitänyt soittaa livenä siellä ja me oltiin siinä vähän väsyneitä ja siinä kondiksessa, että oltas kyllä mokattu. Me oltiin koko päivä ajettu sieltä Guarimiristä. St Vitus yhtyeen laulaja oli kuollut ja se ohjelma oli sitten omistettu sille. Voi yksi syy olla sekin, että Fabio oli sinne ilmoittanut ettei me tullakaan, sehän joutui katteleen ja kuunteleen meitä koko sen päivän, eikä varmasti vaikuttanut vakuuttavalta.
Lazze:	Ei oltu sillä hetkellä oikein voimissamme.
Nappi:	Me juotiin kaljaa siellä käytännössä koko ajan, ne joi pingaa ja jotain sekoituksia siitä. Halpaa ja menee päähän, mutta ei tui konttauskuntoon. Sao Pauloon tultua Fabio keksi meille ohjelmaa ja se vei meidät johonkin paikalliseen diskoon, johonkin vitun yökerhoon. Semmoinen mahdoton lukaali missä oli kraka-kaulaset turvamiehet. Ei siellä kyllä mitään hauskaa ollut.
Lazze:	Ei todellakaan, helvetin kallista kaljaa. Hintataso siellä riippui todella paljon paikasta. Kaupasta sai tupakkiaskin n. 5 mk, tölkki kaljaa oli 2,5 mk.
Nappi:	Piti polttaa Marlboroita yms. koska paikalliset tupakat, vaikka maksoivatkin puolet siitä, oli jotain ihme kaislaa mitä kakarana joskus poltettiin... Se mitä me oltiin Sao Paulossa niin asuttiin hotellissa. Se oli järjestetty ihan sen takia, että jos me oltaisi asuttu vaikka sen Fabion mutsin luona niin se olisi ollut sellainen pari tuntia aina sitä ajamista, tuli halvemmaksi. Muutama yö oltiin siellä hotellilla ja pari yötä Borellalla, joka asui ABC:ssä eli siellä missä meillä oli yksi keikka. Sitä ajamista siellä oli kyllä, ainakin kaksi tuntia piti ajaa, että pääsi kaupungista pihalle. Sellaista samannäköistä maisemaa... matalaa taloa ja kerrostalo siellä täällä. Jos jostain olisi kännipäiten herännyt niin voi jumalauta. Meistä pidettiin kyllä niin huolta, että sellaisia tilanteita ei päässyt onneksi käymään. Toisena vapaailtana oltiin katsomassa Dead Kennedysiä.
Vege:	DK oli joo ilman Jelloa, mutta se kyllä kuulosti ihan Jellolta.
Lazze:	Kuulosti kyllä ihan Kennedysiltä, mutta ihmisetkin oli vähän sillai sekä-että, ei oikein tiennyt miten siihen suhtautuu. Niin kun minäkin, olihan se ihan hieno mennä kattoon ja backstage-passit saatiin, mutta kuitenkin...
Nappi:	Se oli vähän erilainen paikka, kuin ne missä meidän keikat oli. Aika tylyä meininkiä, puku päällä turvamiehet tarkasti metallinpaljastajilla, ettei pääse aseitten kanssa sisään. Ylipäätään se tyyli siellä klubeissa, lyödään joku ihme kuponki käteen mihin merkataan kaikki mitä juodaan ja maksetaan vasta pois lähtiessä. Mulle se oli ainakin ihan helvetillistä, lappu oli aina jossain ihme jemmassa ja se olisi maksanut monta sataa, Suomen markoissa jotain 800:n luokkaa, jos sen hukkaa. Kyllä ne sitten aina jostain taskunpohjalta hirveässä rypyssä löyty.
Vege:	Jossain paikoissa ostettiin sellaisia leikkirahoja tai kuponkeja millä sitten maksettiin.
Nappi:	Se on kai sellainen systeemi, että kun siellä on useampi tiski niin ettei sitä rahaa ole sitten joka puolella ryöstöjen takia.
Lazze:	Porukka joi mun mielestä ihan siinä missä suomalaisetkin, paitsi siellä ei ollut mitään sellaista konttaus-meininkiä mitä täällä on. Mopo pysyi käsissä ihmisillä. Sao Paulon keskustassa pyörittin välillä ihan omin päinkin, mutta muualla ei meitä päästetty mihinkään, eihän me saatu keikkapaikaltakaan lähteä siellä yhdessä paikassa.
Nappi:	Niin Carabicuipassa. Se oli sellaista rähjäisen näköistä lähiöö, ei ihan hökkelikylää, mutta kuitenkin. Keikkapaikkakin oli vähän sellainen, joku nuorisotalo se oli olevinaan.
Vege:	Siellä ne sanoi, että täältä ei sitten lähetä pihalle
Nappi:	Kun mentiin paikanpäälle sanottiin, että nyt otetaan kaikki kamat autosta ja mennään sisään niin nopeasti kuin päästään.
Vege:	Kyllä siellä sitten nähtiinkin mitä tapahtui. Keikan jälkeen tuli kauhea tappelu ja joku muija sai puukosta.
Nappi:	Meille sanottiin, että te ette lähde täältä lavan takaa yhtään mihinkään, koska poliisit on tulossa. Siellähän on punkkien kesken paljon tappeluja, mutta kukaan ei oikein tiennyt mitä toi oli. Sairaalaan se joutui. Meidän keikoilla ei muuten huomannut kyllä yhtään mitään, mutta siellä on straighteillä ja punkeilla hirveä sota päällä. Kahden vuoden aikana tullut 200 ruumista ja tämmöistä. Periaatteessa kaikki inhoo toisiaan ja punkeilla on omat jengit Amerikan-malliin. Ei sitä kyllä tälläi ulkopaikkakuntalaisena huomannut, siellä pitäisi asustaa ja elellä niitten mukana niin sen olisi nähnyt. Kaiken kukkuraksi se oli kaikista kuumin ja raskain keikka. Koko päivä oli kuuma, oli pitkälti yli 30, 35 näytti mittari ja aurinko oli silloin o laskemaan päin.
Vege:	Se oli niinku saunassa olisi soittanut...
Nappi:	Lyhyt setti soitettiin ja tuntui, että mä en jaksa.
Lazze:	Settiä vaihdettiin kaikilla keikoilla, soitettiin puolet vanhoja ja puolet uusia biisejä ja vähän vaihdeltiin niitä siinä. Jotain vanhoja huudettiin mitä sai itsekin aina välillä muistella, että mikäs se oli.
Nappi:	...ja järjestäjiltä oli toivomus, että ei soiteta ennen Hangarin keikkaa kovin pitkiä, eikä kaikki biisejä. Suurin osa keikkapaikoista oli sellaisia 200-300 vetäviä baareja tai klubeja. Ei mitään isoja, mutta väkeä oli. Hangarissa oli 600 ja sekin oli aivan täynnä.

RIISTETERRORILLA VEDETTIIN VIIS BIISIÄ...
Nappi:	ABC-keikan päivänä me käytiin treenaamassa, ei oltu oikein yhtään perillä, että mistä tässä on oikein kysymys. Mentiin treenaan, Sick Terrorin pojat oli tehnyt muutaman biisin ja sitten ymmärrettiin, että tässä on jostain yhdistelmä bändistä kyse. Sitten ABC:ssä oli Fabion idea, että Lazze aloittaa keikan paikallisen futisjoukkueen paidassa.
Lazze:	Corindias oli joukkueen nimi, ne oli ihan futishullua porukkaa kyllä siellä. Se oli sen paidan kanssa vähän sellainen, että ei annettu vaihtoehtoja. Yritin sitä ennen keikkaa "unohdella", mutta siitä muistuteltiin koko ajan. ABC:n keikka oli soitannollisesti paras keikka, se oli ihan loistava. Seuraavana päivänä mentiin nauhoittaan se ja nyt se on miksattu ja siellä ollaan kansia kovasti tekemässä. Ihan hauskaa oli ja meteliä saatiin aikaiseksi.
Vege:	Riisteterrorilla vedettiin viisi biisiä, joista yks oli Armagedom laina.
Nappi:	Nyt siihen laitetaan kai pari biisiä vielä Riistetyiltä ja pari Sick Terrorilta, kun noi Riisteterrorin jutut kestää viisi minuuttia niin ei se kehtaa myydä sellaista. No, Fabiolla on ihan vapaat kädet laittaa siihen älpeeltä taikka jostain. Pitää tehdä seuraava levy, kun ne tulee tänne. Yllättävän hyvä tasoinen studio oli ja tyyppi tiesi mitä teki. Siellä vähän tuppaa oleen se, että rumpu-soundit on niin perkeleen terävät. Mä oo yrittänyt nyt sitä liveä, kun sitä miksataan siellä, että kuunnelkaa sitä meidän levyä ja varsinkin rumpuja, ettei siitä tuu sellainen, että töps, töps, töps ja laulu kuuluu ja kaikki muut tulee taustalla. Se siellä on vähä vikaa ja soundi on vähän sellainen proge-rumpalien suosima...
Lazze:	Live-soundi oli yleensä kyllä todella kohdallaan. Juomaa oli lavalla ja joka paikassa muuallakin lyötiin aina bisse käteen, huolimatta siitä, että tekikö sitä edes mieli. Kolme litraa piti juoda päivässä ja jos se alkoi lipsuun sen kyllä huomasi heti.
Nappi:	Siitä oltiin aina huolissaan, että juodaanko me tarpeeksi, ettei me kuivuta. Kaljan juomisesta ne ei kyllä olleet huolissaan, kyllä siellä sitäkin tuli juotua. Ne kolme päivää mitä oltiin siellä etelässä niin täytyy kyllä tunnustaa, että en muista välillä yhtään mitään, mutta silloin oli Pingalla ratkaiseva osuus.
Lazze:	Yks juttu oli, että koko ajan oltiin syömässä. Siellä oli sellainen tapa, että syötiin todella usein. Tuli välillä sellainen, että ei kai nyt taas syömään mennä...
Nappi:	Siellä kyllä elimistö teki hommia koko ajan kahta kauheemmin ja nälkä oli välillä ihan yllättäen, vaikka ei ollut pitkäkään tauko.
Lazze:	Ruumis ei meinannut heti siihen hommaan tottua. Mulla paukkas heti ekana flunssa päälle, kolmannella keikalla olin tosi kipeä ja kuumeessa. Kun se alkoi pikkusen helpottaan niin tuli hirveä ripuli. Ei pystynyt syömään, eikä oikein juomaankaan. Siinä alkoi tuntuu, että miten mahtaa vielä viisi keikkaa. Siinä oli sitten se parin päivän tauko onneksi.

OLI SIELLÄ KAIKENNÄKÖSTÄ PORUKKAA...
Nappi:	Levyä on Brasseissa painettu 1000 nyt ensin alkuun ja jos se kovasti menee niin siitä otetaan lisää.
Lazze:	Kyllä siellä hyvin on esillä niin meidän levyt kun muutenkin Suomi-hc.
Nappi:	Siellä oli keskustassa aika veikeä sellainen ostoskeskus, Galleria nimeltään, missä oli pelkkiä levyliikkeitä, tatuointistudioita, krääsäliikkeitä. Sellainen viis kerrosta korkea ja valehtelematta yli 200 levy- yms. liikettä. Siellä oli Olho Seco -Fabion liike kanssa ja sellaista Suomi-tavaraa mitä en ole nähnyt sitten vuoden -83. Vinyyleitä ja vanhoja keikkajulisteita, ihan uskomattomia.
Lazze:	Olho Seco-Fabiolla oli meiän jenkki-kiertue juliste, mitä en ole nähnyt ollenkaan ja I-klubilta oli jotain Kuolleiden Kukkien julisteita ja tämmöisiä.
Nappi:	Sillä on paljon tuttuja täällä jotka niitä on lähetellyt, mutta ei se kyllä englantia puhunut pätkääkään. Kirjoittaa varmaan sen mitä kirjoittaa, mutta ei kyllä yhtään puhunut. Aika moni siellä puhui hyvin englantia, mutta monet oli kyllä ihan ummikkoja, eikä ymmärtänyt mitään.
Lazze:	Hirveen vieraanvaraista se homma oli ja kaikki oli todella ystävällisiä. Koko ajan joka paikassa lykättiin jotain lahjaa kouraan, cd:itä ja paitoja ja niitä oli tosi paljon kun lähettiin kotiin. Sillon kun me tultiin maahan niin meidät vietiin heti sinne galleriaan ja levyliikkeestä levyliikkeeseen kätteleen ihmisiä. Hyvin oli pr-puoli hoidettu, julisteita ja flyerejä oli joka puolella ja kaikki oli tosi hienosti hoidettu.
Nappi:	Keikoilla oli tämmöinen juttu, että siellä piti aina vaihtaa T-paitaa tyyppien kanssa. Mulla oli sitten jotain Kuolleiden Kukkien ja AKY:n paitoja, mitä ei oo just kenelläkään enää. Onnistuin kuitenkin vältteleen sitä ja yhden Unkindin paidan vaihdoin kännipäissäni johonkin GBH paitaan. Mulla meinas loppua plekutkin kesken, kun niitäkin piti antaa...
Lazze:	...ja kaikki irtain päällä oli kyllä sellaista, että anna mulle toi, anna mulle toi…
Nappi:	...ja nimmareitten kirjoittaminen oli kanssa niin pöhlöö touhua ja aina piti olla kaikkien kanssa valokuvissa. Tilannekuvat oli pakko ottaa ihan salaa, kun muuten siellä oltiin sitten kädet olkapäillä. Siellä Sao Paulon keikoilla oli yksi vänkä porukka; niillä oli joka keikalla eri Suomi-bändin paita, ne oli itse tehnyt niitä, kuvista ja levyn kansista. Se oli hirveen iso juttu, että kaikilla oli siellä bändipaidat päällä ja paikalliset oli siinä saunassa pulttirotsit niskassa, eikä hikoilusta tietoakaan.
Lazze:	Toihan siellä oli mukavaa, että me oltiin siellä kaikkien joukoissa niinkin nyt yleensäkin, kun jotkut oli kuulemma ollu sellasia, että ne oli jäänyt johonkin bäkkärille. Kun siellä nyt nimenomaan oli hauska mennä ihmisten kanssa höpöttään ja se tuntui niistäkin helvetin tärkeältä. Kyllä siinä alkoi sitä porukkaa jonkin verran tunteen ja moikkaileen, jokku kävi useammilla keikoilla.
Nappi:	Joku tossa kirjoitti ja väitti nähneensä viisi keikkaa.
Lazze:	Oli siellä keikoilla kyllä kaiken näköistä porukkaa, sellaisia 40-50 välillä olevia ihmisiä tuli vanhoihin levyihin pyytään nimmaria.
Nappi:	Nightmares in Darkness levyn kanssa tuli multa ainakin yksi yli nelikymppinen nainen. Ei se nimmari-juttu mitään sellaista fani-meinkinkiä ollut, mutta se oli vaan niille helkkarin hieno saada johonkin lapulle bändin tyyppien nimi.
Lazze:	Joo ja enemmän kyllä sellaista uteliasta ja kyselivät paljon...
Nappi:	Hirveästi tiesivät Suomi-bändeistä ja olivat kiinnostuneita.
Lazze:	Melkein joka keikalla aina tuli porukkaa kyseleen, että kuka teistä on Nappi, missä on Nappi? Kuka on soittanut Kaaoksessa...?
Nappi:	No, mä oon niitten kanssa kirjoitellut paljon ja oli sen takia oli tuttuja jo etukäteen.
Lazze:	Kaaos oli aika sellanen kova nimi.
Nappi:	Terveet Kädet, Riistetyt, Kaaos, Rattus ja Lama.
Lazze:	Forca...
Nappi:	...mut se nyt näistä uudemmista ja näitä Epäjärjestystä, Katastrofialuetta, Posi/Nega ja Kuolleet Kukat tiedettiin ja nyt kai Posi/Negan Anthologyn Fabio siellä julkaseekin jossain vaiheessa. Muutenkin paljon bändeistä tiedettiin. Cdr:ä siellä oli paljon ihan levykaupoissakin, Hardcoresin cd oli jossain ja Pax Americana.
Lazze:	Suomi-metalli siellä oli kanssa kova sana. Children of Bodom siellä oli samaan aikaan...
Nappi:	...ja Nightwish oli ollut ja siellä. Kadulla tuli useamman kerran vastaan tyyppejä joilla oli niiden T-paidat. Jossain julisteessa nähtiin, että jossain oli tulossa Nightwish cover-bandi festarit.
Lazze:	Kyllä siitäkin hämmästy, kun ne laulaa Suomeksi meidän biisejä ja oli pakko aina välillä mikillä kokeilla ja tuli ihan puhtaasti suomen kielellä biisit, jopa uudelta levyltä. Välillä oli pakko antaa mikkiä, kun sitä haluttiin. Ei siellä ollut sellainen meno niinkin esim. tuolla Klubilla, että kaikki istuu pöydässä vaan ne tunkesi suurinpiirtein lavalle. Kolmella keikalla Armagedom-rumpali Ricardo lauloi Skitsofrenian. Se ei puhunut sanaakaan englantia, mutta lauloi Suomeksi sen Skitsofrenian.

KOVAT OLI KOVIA...
Lazze:	Armagedom oli meidän kanssa ekalla keikalla ja sitten siellä Etelässä Porto Alegressa.
Nappi:	Ne lähti mukaan sillai, että ne ei ottanut mitään rahoja, että meistä aiheutuneet kulut saadaan peitettyä.
Lazze:	Samoin kun Olho Seco. Ne oli meidän kanssa vaan yhdellä eli viimeisellä keikalla. Ne peru muut keikat, kun rumpalilla oli vähän ongelmia. Ne oli aivan mahtavia.
Nappi:	Se oli kyllä todella... ei sitä osaa edes kuvailla
Vege:	Kyllä huomaa millainen kulttimaine niillä siellä on.
Nappi:	Yleensä me soitettiin aina viimeisenä, mutta Olho Seco soitti viimeisenä sillä keikalla ja oikeutetusti. Armagedom soitti ekalla keikalla ekana. Siellä ei edes ollut ketään vielä ja se ihmetytti.
Lazze:	Armagedom-Ricardo oli kyllä älyttömän mukava tyyppi. Se ajaa taksia tai jonkinlaista pikkubussia, millä mekin kierrettiin. Kitaristi Javier taas selitteli jotain sellaista, että sillä on joku puku & kravattimeininki, kun se lähtee duuniin. Sen muija oli ainakin yliopistolla duunissa.
Nappi:	Jotain muutaman vuoden takaisia Armagedom kuvia katoin niin Javierilla oli tukka pystyssä ja rosvoparta ja nyt oli tukka niin laitettu. Laulaja eli Eduardo oli sellainen paikallinen Purtsi, just sellainen kun Purtsi heiluu keikalla mikin kanssa.
Lazze:	Kun siellä oli näitä kovempia bändejä niin ne oli sitten kanssa tosi kovia. Armagedom ja Ulster jäi ensimmäisenä päähän. Acao Direta soitti meidän kanssa Hangarissa, se oli sellainen aika ovela bändi...
Nappi:	Sellaista raskaampaa kamaa. Nehän on tuolla Kaaos-tribuutilla, mistä nyt tulee Fightilta uusi ja täydennetty (kolmois-ep) painos. Ulster vetää siinä portugaliksi Kuoleman teatterin. Infect oli todella kova muijabändi, niiltä on levy tulossa ja sitä tarvis koittaa saada, saatanan kova. Ihan täyttä mättö-hc:ta. Bridaga da Odio oli tosi vanha bändi, ne soitti ABC:ssä meidän kanssa. Ne ei ollut viiteentoista vuoteen soittanut yhtään keikkaa ja ne ihan tätä varten laitto homman kasaan, Napalm Death pitää näitä esikuvinaan...
Lazze:	…ja ihan sekopää rumpali…
Nappi:	Se oli Olho Secon eka rumpali, Bridaga da Odion alkuperäinen laulaja oli kuollut aikaa sitten. Ulster taas vetää aina kommandomyssyt päässä ja se oli ainoa kerta, kun näki Fabionkin hikoilevan.
Lazze:	Saa nähdä, kun Sick Terror tulee tänne. Ne selitti Brasilian talvesta, kun Sao Paulossa on heinäkuussa 5-10 astetta lämmintä niin siellä ollaan toppakuteissa.
Nappi:	Monet bändit piti siellä kanssa 20-vuotis kekkereitä viime vuonna.
Lazze:	Meillä oli kanssa 6.12, kun bändi täytti 20. Ulster oli kanssa täyttänyt vähän aikaisemmin, siinä on kitaristi alkuperäisestä kokoonpanosta jäljellä. Siellä on bändeissä vähän sellainen tapa, että jätkät vaihtuili koko ajan ja se oli siellä ihan sääntö, että kaikilla oli useampi bändi. Fabiollakin on taas kuulemma jo tuon kiertueen jälkeen uusi bändi. Sick Terrorilta vaihtui rumpali, joka siis oli kanssa Olho Secon rumpali ja ne koitti Porto Alegressa opettaa jollekin paikallisen bändin rumpalille. Ei kyllä mitään tullut ja ne otti sitten Ulsterin rumpalin Joaon. Se oli kanssa muutenkin aika paljon meidän mukana ja siltä oli lainassa kamaa. Se on työtön yliopiston opettaja.
Nappi:	Niistä, jotka tavattiin oli 3-4 tyyppiä, jotka oli yliopistossa opettajina.
Lazze:	Ne on kuitenkin siinä scenessä mukana, eikä millään "me ollaan vähän parempi osasia" tyylillä.
Nappi:	Sen Riisteterror studiosession jälkeen mentiin jonkinlaisella tilausbussilla, porukkaa oli paljon, Sao Paulosta parin tunnin ajomatkan päähän Campinasiin. Siellä ei soitettu mitään soundtseckiä ja mä tein sellaisen tyhmän tempun, että vedin jotain energiajuomaa puolen litran pullon. Mä aloin hikoon aivan saakelisti ja jouduin oleen pari tuntia ulkona vilvoittelemassa, ja se hikoilu oli ihan tolkutonta. Kyllä se sitten virtasi keikallakin... Se ihan älytön hikoilu kävi jossain vaiheessa vähän vituttaankin.

ITTEKIN VÄHÄN HERKISTY, HELVETTI MIKÄ MEININKI...
Lazze:	Hangarin keikka oli 19 biisiä, se oli vähän reilu 40 minuuttia ja se on siis se mikä tulee cd:nä. Hangarissa oli screeni lavan vieressä ja keikka tuli siitä koko ajan.
Nappi:	Siellä oli oikein ammattimeininki. Joku tyyppi tuli sanoon, että hän on teidän lavaroudari, sano vaan mitä tarvit ja mä tuon. Tosi hyvät kamat. Se oli vähän sellaisen ison mestan meininki. Takahuoneesta tultiin sellaista ihme siltaa pitkin lavalle. Se oli vähän sellaista pro-meininkiä jo. Ennen keikkaa pidäteltiin lavalle menoa; älkää menkö viä, ei vielä, joo, nyt...
Lazze:	Ja siinä oli se liven nauhoitus vielä ja siellä oli kaikkea, että ei mikkiä yleisölle, pakkohan se oli vähän lykätä. Sanottiin jotain, että varo piikkejä, että ei saanut jotain ihan älytöntä huutoo. Joutui odotteleen miksauspöydästä merkkejä. Siellä vähän kauhistutti, kun se lava oli sellainen yli puoltoista metriä korkea ja ihmiset tulee ja hyppää.
Nappi:	Mä en uskaltanut mennä lähellekään reunaa, jos siinä joku nappaa jalasta kiinni.
Lazze:	Siellä oli aika villi meininki välillä, pari roudaria makasi kontrollikaappien päällä, että ne pysy paikallaan. Sillä keikalla kyllä itsekin alkoi vähän oikein herkistyyn, että helvetti minkälainen meininki...
Vege:	Kyllä siinä porukkaa hyppi. Värivalot vilkku.
Nappi:	Tyypit heitteli niitä siitä aika nopeeta alas, pahaa teki kattoo.
Vege:	Mutta jos siinä ei olisi mitään kontrollia ollut niin ei siitä kyllä mitään olisi tullut. Kyllä muakin siinä niin paljon välillä tuupittiin ja piti soittaakin.
Lazze:	Bissemuki mua tuli siinä alussa päähän, mutta se oli joku muovinen, eka siinä pelästy, kun näki syrjäsilmällä, että jotain lentää. Viimeinen keikka oli sitten Rannikolla, Santosissa. Keikkapaikka oli ihan piitsin kupeessa rantakadulla. Aikaa kulutettiin rantakuppilassa virvokkeiden parissa. Varotettiin menemästä mereen, että se on niinku paska-allas. Koko rantaviiva oli täynnä kuolleita torakoita...
Nappi:	Sieltä tuli keskikaupungilta päin sellainen epämääräisen näköinen kanava siihen uimarannalle. Me käytiin siinä vähän kahlailemassa, mutta heti käytiin sanomassa, että menkää nyt suihkutteleen noi jalat.
Vege:	...ja vettä tuli kaatamalla ja joku jätkä meni tietenkin terävänä uimaan sinne.
Nappi:	Kukahan sekin mahto olla… Illan keikalla sitten vihdoinkin päästiin soittaan Olho Secon kanssa.

ON OLLUT PUHETTA, ETTÄ UUDESTAAN...
Nappi:	Kyllä on ollut puhetta, että ensi vuonna mentäisiin uudestaan. Sen tarkempaa ei ole vielä... sellaista Fabio itse ehdotti ja kyllä pakko on mennä kun kerran pyydetään. Tuntuu siltä niinku joku olisi jäänyt vähän kesken. Oli pienoinen masennus muutaman viikon tossa, kun tultiin takasin.
Lazze:	Kun mentiin ei ollut hajuakaan mitä odottaa ja minkälaista siellä on ja kaikkea. Mä luulin, että se on ihan sellaista kolmatta maailmaa ja oli kyllä toisaalta hirveen jenkki-tyyppinen, sellainen latinalais-amerikan jenkkilä.
Nappi:	Ei ollut hajuakaan mitä tuleman pitää... Kartalta oltiin katsottu missä päin pyöritään, mutta muutenhan siitä ei ollut mitään tietoa. Etukäteen mitä Brasiliasta oli nähnyt niin se oli joko Amatzonilta tai Riosta. Nyt ainakin tietäs mitä odottaa ja mekin nähtiin vaan yksi kulma. Vois myös pitää vähän välipäiviä ja oon ajatellut, että vois ottaa töistä ihan kuukauden lomaa. Aikaeroa ei mennessä tuntenut ollenkaan, mutta kun pääsin takasin himaan, niin kaksi päivää meni ihan pysymättä hereillä ja oli ihan pihalla.
Vege:	Oli kyllä niin tolkuton krapulakin...
Nappi:	No kun joka päivä sitä kaljaa veti. Siitä nyt niin känniin tullut, mutta alkoholia oli veressä kuitenkin jatkuvasti.
Lazze:	Mennessä kiskottiin kaljaa Madridiin asti ja sitten nukuttiin. Lentohan oli ensin neljä tuntia Madridiin ja siitä 10 tuntia Sao Pauloon.
Nappi:	Pitkä lentokin oli savuton ja se oli kyllä aika tuskallinen ilman tupakkaa. Sitten kun tuli koneesta ulos niin -vuuh- sitä ilmaa.
Lazze:	Siellä oli kuumaa ja tosi kosteata ja sitten kun satoi niin sitä tuli sitten ja lujaa.
Nappi:	Sitähän siellä pelättiin, että nyt äkkiä liikkeelle, jos tulee vettä niin liikenne on ihan solmussa koko alueella. Se siinä tosiaan vähän jäi, että olisi siinä voinut vähän lomaillakin. Me oltas muutamaksi päiväksi mielellämme vielä jääty, mutta lippujen vaihtaminen olisi maksanut 100 dollaria ja se oli vähän liikaa. Joo… ei voi muuta kuin todeta, että kaikki toimi niin hyvin kuin ikinä vaan vois toivoa. Toivottavasti Forca Macbralla menee yhtä hyvin… Ne perkeleet on siellä viikon kauemmin kuin me…