Oma startti tapahtui jo perjantaina, helvetillisen matokuurin merkeissä, Rusty Angel -merkkisen päihtölän toimiessa näyttämönä. Matkaan päästiin lähtemään aamuyöllä lauantaina. Turussa oltiin riittävän ajoissa. Lauttamatka meni selvistellen, johtuen tulevasta ajorupeamasta eli kuuluisasta ja ryydyttävästä Ruotsin taipaleesta. Kellon ympärys Viking Line -koomailua riitti ja pyörryksissä oleva seurue saatiin pakattua autoon, siispä kytkintä ylös ja tallaa pohjaan. Koska opastus ei mennyt ns. putkeen, niin tulihan tuossa "pieni" lenkki heitettyä ja aivan päinvastaiseen suuntaan, perkele! Lopulta päästiin oikomaan ajopelin nokka oikeeseen suuntaan (12 h kunkkulaan saapumisen jälkeen) ja ihmissuhteetkin saatiin selvitettyä jo alkumatkan aikana. Perse oli siinä vaiheessa amputoimiskunnossa, kun Varbergin satama alkoi häämöttämään. Meinasi tulla sakotkin, kun paukautin väsyksissä, silmät puolitangossa, päin punaisia. Ihmeellisen ystävällinen kyttä, vieläpä ruotsalainen! Muutama tunti meni Tanskaan menevässä lautassa. Vege välillä ohjaksissa ja MB ylitti Tanskan kuin musta surma ja rajanylitys Saksaan oli peace of cake. Suuntana oli Husum elikkä tourin järkkääjä PogoPaul ja hänen asumuksensa. Perillä oltiin maanantaina aamuyöllä klo 04.30. Helvetti, edelleen ehjinä koko sakki! PogoPaul on sellainen pieni menninkäinen, joka nauraa ja hihittelee kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle ... kukin omalla tyylillään, mutta kai se on Saksalaista nahkapolvihousu huumoria. No, siinä asetuttiin taloksi ja termiittien lailla kaiken hävittävä juomis-/safkapuolen tuhoaminen startattiin välittömästi (jatkui seuraavat 7 päivää), josta pisteet isännälle. Tequila, Vodka, Pernod, punaviini ja 4 bäggiä bisseä siirrettiin saman tien parempiin sisuksiin ja väkisinkin silmät alkoi vetää hedelmäpeliliikettä. Kuulemma noita viinoja/oluita olisi pitänyt riittää automatkoille koko viikoksi, mutta... ööh. (Olihan keikkapaikoilla ilmainen nestehuolto- ja tankkaus)

Päivällä sitten liikenteeseen. Matkalta otettiin mukaan hiljainen 23-vuotias keesipää nimeltä Jan. Myös hänen koiransa, Pogo, völjättiin kyytiin ja näin oli koko revohka kasassa. Flensburg koitti aikanaan ja jurrissa oltiin suht’ tanakasti, lukuun ottamatta meidän saksalaisvahvistusta. Hafermarkt oli valtauksen nimi ja samalla keikalla soitti Contra la Contra Valko-Venäjältä ja paikallinen Morbid Rage. Tässä vaiheessa olisi tarvittu sumuvaloja kulkua ohjaamaan. Riistettyjen soundcheck oli sitten todella huuruista ja kokeilevaa progecoree. Siinä vaiheessa paikalla ollut jengi leijui jossain ihmetyksen, itkun ja naurun välimaastossa... tätäkö se on mitä on 20 vuotta odotettu? Ei muuta kuin soittajat autoon pariksi tunniksi nukkumaan.
Sitten illan akteihin. Väkeä oli paikalle saapunut kohtuullisesti. Ensin aloittanut Morbid Rage oli jotain tasapaksua mättöä mistä ei jäänyt mitään mieleen. Minskiläisbändin female-vokaalit oli kyllä sen laatuista kiekumista, että jopa Detestation on miellyttävää kuunneltavaa tuon rinnalla (Detestation on miellyttävää kuunneltavaa).
Muutama tunti unta ilmeisesti auttoi, kun Riistetyt oli kuin uudestisyntynyt turboinferno. Nyt hymyt hyytyi heti kättelyssä ja TavastiaHC oli sarjatulta vasten kasvoja. Olutta ja hikeä lensi ympäriinsä ja meno oli aika hurjaa. Parit encoret sekä pakolliset ryhmävalokuvat yleisön kanssa niin bändi pääsi lopettamaan illan raskaan urakan.

Aamukin koitti aikanaan, auto siis Hampuria kohden. Paikkana Hafenklang, hyvinkin tyypillinen alan mesta. Ympäristöä katsellessa ja yleisesti tölvätessä tapettiin aikaa. Paikalla oli eräs suomalainen pariskunta, jätkä oli jotain Napin vanhoja tuttavuuksia Tampereelta. Ovat asuneet jo hyvän aikaa Saksassa... joitain vuosia.
Riistetyt on kyllä 100 kertaa kovempi kuin tuolla viimeisimmällä EP:llään. Keikka potki todella ja tuntui yleisökin viihtyvän. Allekirjoittanut vieraili laulamassa välillä taustoja ja kaikki meni nyt todella putkeen. Klassikkobiisejä ja uudempia tuli sulassa sovussa, kunnon tärinää kaikki tyynni. Ihmeellistä sätkäsysteemiä tuolla, kun vetäisi pään ja kropan täysin kierrosnopeudelle 16, voi saatana! Ehkä päiväys oli mennyt umpeen?!

Jep, Hampurista suuntasimme yöllä Bremeniin. Yöpaikkana toimi Ingon (+ puolisonsa Andrean) koti. Eipä usein ole tullut vierailtua sellaisessa lukaalissa. Itse allekirjoittanut sammahti autoon. Tomppa tuli herättelemään aamulla ja voin kertoa, että kylmä oli kuin jääkarhun keittiöpuolella, hrr!! Safka- ja nestehuolto toimi taas sen verran tehokkaasti, että alkoi jo oikein hävettämän. Kaikki meni, mitä eteen tuotiin... pakko sanoa, että loistavaa vieraanvaraisuutta. Mikä parasta, suihkussakin oli mahdollisuus käydä! Kivaa! Street Trash tuli taas nähtyä pitkästä aikaa, todellinen kulttipläjäys. Skarpata piti, koska seuraavana yönä ohjelmistossa olisi autolla ajoa.
Keikkapaikkana oli Bremenin Magazinkeller, joka vaikutti jonkinlaiselta nuorisotalolta tms. Pihalla nökötti skeittiramppeja ja sen sellaista rekvisiittaa. Paikka alkoi täyttymään tosi hurjan näköisistä piikkitukista ja keesipäistä. Tällä keikalla tuli nähtyä pahimmat narkit koko reissun aikana. Huvittavin oli yks hemmo, mikä norkoili Tompan myyntipöydän luona. Kyynärtaipeet oli kuin emmentaljuustoa ja äijä näytti erehdyttävästi Kummelin Mauno Ahoselta. Sekaisin oli kuin seinäkello!! Se ja sama, vaikka tyypille olisi myyty Atsipoppaa-kokoelmaa, Hiatusta tai Ronski Gangia, niin tuskin se olisi niitä toisistaan erottanut. Täällä oli jengiä vähän vitusti ja pilven käryä olisi pystynyt halkomaan vaikka puutarhasaksilla!
Keikka oli taas bärkkeleen rankka ja jätkät viihtyivät kyllä itsekin. 19 biisin HC-pläjäys. Ihmiset huusivat ja möykkäsivät ja poijjaat ei meinannut päästä lavalta pois ollenkaan. "Sä Maksat" -biisin kertosäkeet veti joku paikallinen sellaisella asenteella, että huh huh, ja vielä selvällä suomenkielellä.
Jonkinlaista aggro-jengiäkin oli ulkopuolella virittelemässä jotain turpakäräjämeininkiä. Taisi jäädä vaan turvanaukomisasteelle. Olinhan minäkin kuulemma skinhead, kjäh-kjäh!!

Bremenistä sitten saatanan pitkä etappi Saksan ja Itävallan rajan suuntaan. Hohenems on Itävallassa tosi lähellä Saksan rajaa ja Konkret paikkana näkemisen ja kokemisen arvoinen. Siis Alppien juurella sijaitseva vanha mylly. Tosi vinkee sijainti ja tosi mahtavat näkymät. Vesiputouksia vuorilta ja taivasta kohti nousevia seinämiä. Mutta hittolainen sentään! Paikalla oli myös ystävämme ja moninkertainen Suomessa kävijäveteraani Kelly (Detestation, Defiance, Warmachine...) naisensa kera! Hänhän on asustellut Saksassa noin puolisen vuotta ja soittelee Cluster Bomb Unit:issa. Täällä oli sama ilmiö kuin muillakin keikoilla. Pitkin iltaa paikalla laahustaa puolisen tusinaa ihmistä ja sitten joskus yhdeksän jälkeen tupa pamahtaa täyteen porukkaa, ihan tyhjästä. Lämppäriakti ei juurikaan kiihottanut, eikä nimikään jäänyt mieleen.
Suomipoikat huhkivat lavalla lailla viimeisen päivän, yleisökin oli hetkittäin kuin lentoon lähdössä. Tämä oli kuulemma yksi Riistettyjen uran kovimmista keikoista. Katkenneet soitinten kieletkään eivät pysäyttäneet turbovaihdetta. Kuuma oli kuin helvetissä. Ikämiesryhmän stripatessa märkiä paitojaan, soitti loput bändistä jonkin laista pornojazzia vauhkon yleisön kannustaessa hurjasti. Biisilistoja lienee turha käydä sepustamaan, ainoana coverina tourin ajan oli Varukersin "Protest & Survive", jonka Lazze ja Kelly lauloivat duona Hohenemsissa kuin Armi ja Danny konsanaan. Taas ei päästy mihinkään ilman encorea.
Keikan jälkeen Rock’O’Rama -vittuilusta suivaantunut pukuherra esitti hauskoja kysymyksiä bändiä koskien, esim. "Oletteko ammattimuusikoita?" tai "R’O’R on tehnyt teistä rikkaita, miksi vittuilette heille?" ym. yhtä vammaista. Kyllä oli aivan saatanan asiallinen mesta, kaikin puolin. Keikka myös nauhoitettiin miksauspöydästä, toivottavasti siitä kuullaan vielä joskus.

Huu! Perjantai ja 13. Päivä! Berliinin Köpissä geige illalla. Taas 12 tunnin rupeama moottoritietä. Ilmassa läpipääsemätön oluen ja tupakan katku, joka syövytti silmät päästä. Koko matka sitä samaa Discharge ja Turbonegro nauhaa... pää räjähti ja mieli lensi johonkin linnunradalle... errrrrection!!! Auto lemusi kuin Turun kaatopaikka.
Saavuttiin Berliiniin eikä meinattu löytää millään perille, joten jouduimme kysymään tietä joltain iloluotoiselta naisihmiseltä... kotiväestä jo melkein viikon erossa olleella porukalla purkat pysähtyi suussa hyvinkin vaivautuneesti.
Köpi oli sitten sen näköinen "hirvitys" ettei voinut kuin suu auki pällistellä. Saatanallinen kerrostalon kokoinen tiilikompleksi. Alakerrassa keikkasali ja baari, ylemmissä kerroksissa kämppiä. Tarjoilua taas siihen tyyliin, ettei sanotuksi saa! Vessat kyllä oli niin upoksiin kustuja ettei heti tullut mieleen istahtaa.
Muutama tunti ennen keikan alkua paikka oli ladattu niin täyteen jengiä, ettei päässyt liikkumaan mihinkään. Fiilis kyllä oli mahtava... Ihmiset hoilasivat Riistettyjen biisejä ja touhu alkoi olla vähän liiankin rankan oloista.
Ensimmäisenä bändinä oli Flag Of Democracy USA:sta. Tosi tiukkaa kamaa, tosin vähän hätäisen oloista, mutta muuten tosi kova.
Riistetyt oli taas -yllätys- todella kovassa vedossa, täyslaidallinen HC:n katkua saksalaisten pullamössöpunkin turruttamille korville! Lava oli tällä kertaa iso, jossa korkea rumpukoroke. Yleisö sekosi välillä siihen malliin, että alkoi lava täyttyä ja tilat käydä ahtaiksi. Tällä keikalla oli ehdottomasti eniten porukkaa, johtuu ehkä siitä että soittotila oli isoin ja oli perjantai-ilta.
Yöksi jäätiin Köpiin. Yömesta on arvatenkin tuttu joillekin lukijoille eli tämä ikkunaton parvi, jossa patjoja on vierivieressä. Lahjoitimme Köpille 200 DM:aa taisteluun byrokratiapirua vastaan ja Köpin olemassaolon puolesta. Tähän mestaan ajatukset jäi monessakin mielessä... Mukaan matkaan lykättiin taas koppakaupalla erilaisia virvokkeita ja kuperkeikkamehuja.
Herätessämme aamulla huomasimme taas saksalaisen polvihousu huumorin olevan voimissaan. Paul Pol Pot oli päällystänyt koko auton bändin keikkajulisteilla. Tämän jälkeen auto kiinnitti sen verran huomiota, että olo oli kuin simpansseilla Berliinin eläintarhassa.

Pakolliset bändikuvat muurilla ja taas matkaan. Edessä oli siis viimeinen keikka, joka olisi Hannoverin liepeillä Wunstorfissa. Lazzen äänihuulet oli jo sen verran tulehtuneet, että oli mahdollista, että ääni ei kestä, mutta kestipä kuitenkin. Ongelmia oli tuon jutun suhteen koko tourin ajan.
Keikkapaikka oli kuin jonkun matkahuollon ja nuorisotalon risteytys, jälkimmäinen oli kuitenkin oikea veikkaus. Keikan järkkääjänä toimi Höhnie-Recordsin Höhnie ja paikalla oli Riistettyjen lisäksi Audio Kollaps, Legal Kriminal ja D-beat orkka Blasenschwäche. Audio Kollaps oli hyvinkin tyypillistä Dis-hooseeta örinä laululla. Legal Kriminal taasen edusti tätä leirinuotio-osastoa mutta paikalliset näköjään diggaili. Blasen... taas vilahti kuulematta.
Riistetyt lavalle ja meidän Tomppa halusi välttämättä suorittaa Turbonegro-tyylisen bändiesittelyn. Loirimaisen kaatuilun ja vodkapullon tahdittamana sai mies mylvittyä kuin palkintosonni (Holger the Shitrocket -gtr, Dr Jägermaister -b, Drunken Monkey -dr, Master of the SadoMasoMetal -voc). Yleisö ensin hämmentyi ja palkitsi sitten Tompan pullosateella, minkä jälkeen levymogulimme sammui jonnekin lavan reunaan. Niinpä pärähti tourin viimeinen helvetti käyntiin. Ei valittamista taaskaan keikan sujuvuuden suhteen, tosin jotain ongelmia oli rumpujen kanssa (teknisiä, ei soitossa).
Hollannista ja Belgiasta oli saapunut asiallisia ördaajia. Myös ruotsalaisia levymyyjiä mm. Jonas Göteborgista (vai oliko se Malmö) kavereittensa kera. Tomppakin sai yöllä melkein norjalaistyyppisen metallimaskeerauksen.